Unelmien ori - ei ihan sitä miltä näyttää
"Voi sinua poju, kun on pakko aina riehua! Yritäs nyt rauhoittua, soojaa.. Höpötin orilleni ja yritin pysyä itse rauhallisena, hermostumatta. Ei se ollut mahdollistakaan, sillä Jätkä steppasi ja pörisi. Karjahdin sille lujasti, jonka jälkeen se vaivautui olemaan pari minuuttia rauhassa. Ja sitten se taas alkoi. Tälläistäkö elämä orin kanssa onkin?"
Olin aina unelmoinut omasta, hulmuharjaisesta suomenhevosorista, jossa olisi ponnua kouluradoille, jolla voisin juosta ympäri pitäjää, tuulen heiluttaessa hiuksiani. Mutta, nyt minulla oli pieni varsanrääpäle, jolla oli lyhyt, kihara harja ja suuri maha. Jalatkaan eivät olleet maailman komeimmassa kunnossa. Kuitenkin, vielä joku päivä Jätkäni olisi komea, hyväkuntoinen jalostusori. Sitä odotellessani voisin vaikka mennä harjaamaan tuon takkuturkin.
Olin aina unelmoinut omasta, hulmuharjaisesta suomenhevosorista, jossa olisi ponnua kouluradoille, jolla voisin juosta ympäri pitäjää, tuulen heiluttaessa hiuksiani. Mutta, nyt minulla oli pieni varsanrääpäle, jolla oli lyhyt, kihara harja ja suuri maha. Jalatkaan eivät olleet maailman komeimmassa kunnossa. Kuitenkin, vielä joku päivä Jätkäni olisi komea, hyväkuntoinen jalostusori. Sitä odotellessani voisin vaikka mennä harjaamaan tuon takkuturkin.